Kesän jälkeinen elämä.

Kertyikö kesäkiloja, lopahtiko kuntoilu? Minulla tuli ja kyllä lopahti kuntoilu. Ihan sama kävikö näin tarkoituksellisesti vai vahingossa, nyt häätyis päästä taasen ruotuun. Mie en kuiten näe että olisin vain lorvinut, aivot, mieli ja sydän teki töitä. Niin paljon tunteita, ajatuksia ja oivalluksia. Olin vihainen, onnellinen, ahdistunut, vapautunut, hyvällä tavalla jännitti ja joskus jopa pelotti. Jouduin hyväksymään ittestäni monia uusia asioita, taas, ja osan kanssa vielä painitaan. Tuli vähän luettua joten olen taasen viisaampi. Opin uutta työelämässä. Kuuntelin podcast:jä ja sain paljon uusia näkökulmia ja jopa työkaluja omaan elämään. Kaiken tämän takia ruotuun pääseminen ei ehkä olekaan niin vaikeaa ja raskasta. Jos rehellisesti mietin niin moni asia on jo kohillaan. Joihinkin asioihin on liitettävä itse positiivista pakkoa; jos en jaksa lähteä lenkille niin peilin kautta itselle juttelemaan: palveleeko sohvalle jääminen sitä tavotetta että minulla olis hyvä olo? Tosin voin tehdä päätöksen matkasta, vauhdista ja seurasta päivän kunnon mukaan. Viime yö meni tosi huonosti joten suunniteltu aamulenkki juosten vaihtui vähän pidempään ja kävellen tehtävään. Niin väsyneenä tuloksia alkuperäisellä suunnitelmalla ei olisi saavutettu. Nyt on hyvä mieli eikä jalat paina niin paljoa etteikö jaksaisi loppupäivää. Armollisuus ja positiivinen pakko, peukutan. Kuten jossain mainoksessakin sanotaan; otetaan se arkijärki käyttöön. Kausisuunnitelmia ja treeniohjelmia ei ole järkeä noudattaa orjallisesti. Parempi olisi oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja muokkaamaan treeniä tilanteeseen sopivaksi.

Kertyikö kesäkiloja, eikö treeni maistu? Minulla on työvälineet, ideat, tietotaito ja halu auttaa. Kaksin aina kaunihimpi, pien ryhmällä vielä somempi –treenataan yhdessä, ota yhteyttä.